Vanhukset eivät ole ainoita, joiden sopeutuminen digiajan itsepalveluihin tuottaa ongelmia. Yllättäviä vaikeuksia on myös nuorilla, joiden kuvittelemme olevan diginatiiveja ja uivan netissä kuin kala vedessä. Älypuhelinten nopea yleistyminen on tehnyt karhunpalveluksen tietoteknisille taidoille.
Syynä ovat älypuhelimet, joiden nopea yleistyminen on tehnyt karhunpalveluksen tietoteknisille taidoille. Nuoret osaavat ottaa selfieitä ”Instaan”, pelata näppäriä sormia vaativia mobiilipelejä ja chattailla Whatsappissa, mutta netin asiointipalvelut, sähköpostin käyttö tai toimistosovellukset jäävät vieraiksi. Saati, että heillä olisi mitään ymmärrystä hakukoneen tai internetin toimintaperiaatteista.
Automatiikka nakertaa itsestäänselvinä pidettyjä taitoja. Välimerkit katoavat teksteistä, kun chattaillessa niitä ei tarvita ja ohjelma lisää ison alkukirjaimen automaattisesti. Hiljattain opettaja kertoi oppilaan ihmetelleen, miten tietokoneella voi kirjoittaa pieniä kirjaimia – näppäimistössä kun oli vain isoja kirjaimia.
Nuorten käsitys tietoturvasta usein ontuu (”ei minulla ole mitään salattavaa tai varastettavaa”) eikä valeuutisia aina osata erottaa oikeista. Kaikki viestintä saatetaan nähdä samanarvoisena massana.
Kukaan ei synny diginatiiviksi. Uudet välineet vaativat kaikilta harjoittelua ja perehtymistä. Ellei koulu pysty opettamaan nuorille tarpeellisia it-taitoja, pärjääminen työelämässä tulee olemaan vaikeaa. Entä miten nuoret pärjäävät aikanaan itse eläkkeellä, jos eivät hallitse edes nykyisin vaadittavia taitoja?
(Julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 11.12.2016)