Uutinen kertoo Elisan ilmoittaneen Viihde-palvelunsa heikentämisestä: jatkossa tallennukset säilyvät enintään kahden vuoden ajan. Ilmeisesti myös niiden katselu keskeytyy ajoittain uusiin mainoksiin, joten vanhoja mainoksia ei voi enää ohittaa hiirtä napsauttamalla.
Muutos on herättänyt ärtymystä asiakkaissa ("raivoa", kuten otsikointi nykyään edellyttää), joihin itsekin lukeudun. Syynä on kuitenkin sopimus, jonka operaattorit tekivät tv-kanavien kanssa. Ilman sopimusta edessä olisi ollut oikeudenkäyntejä TVkaistan tapaan (jonka hovikäsittely päättyi Vapun alla, tuomio luvassa kesällä). Asian ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä sopimusneuvotteluista on uutisoitu jo vuosia sitten ja olen kirjoittanut aiheesta itsekin.
Tallennusten rajoittaminen kahteen vuoteen on outo sopimusehto, koska sillä ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kannalta. Korkeintaan se on muisto ajoilta, jolloin tv oli vielä niukkuushyödyke -- silloin ajateltiin, että katsojalle kotinauhoituksesta kertyvä arkisto on jonkinlainen lisäpalvelu, josta pitää maksaa kasettimaksun (myöh. hyvitysmaksu) muodossa.
Rajattoman tarjonnan aikakaudella vanhoilla tallennuksilla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä. Kukaan ei ehdi katsoa kaikkea tallentamaansa, saati että samojen ohjelmien katselu useaan kertaan olisi jokin menetys oikeudenhaltijoille.
Elisaviihteen kaltaisista palveluista on tullut pilvessä toimiva ajansiirtolaite, jonka vanhoilla tallenteilla on korkeintaan muistoarvoa. Luultavasti operaattorit ovat salaa tyytyväisiä aikarajoituksesta, koska se säästää heiltä levytilaa.
Netflixiä ja kansainvälisiä toimijoita vastaan ei kuitenkaan kilpailla omia palveluita tahallisesti huonontamalla. Pitkä säilytysaika on sitonut asiakkaat palveluun ja saanut heidät maksamaan kuukausimaksua. Tällaisena järjestely pikemminkin hyödyttää kotimaista kenttää kuin syö jonkin yhtiön oikeutettuja tekijänoikeustuloja.
Itselläni vanhimmat tallennukset ovat viiden vuoden takaa ja joukossa on sellaisia, joita en ole katsonut vielä kertaakaan (434 katsomatta yhteensä 649 tallenteesta).
Vanhimmat tallenteeni ovat dokumentteja, joiden arkistointi pilvessä ei tuota mitään menetystä yhdellekään oikeudenhaltijalle.
Olisi kohtuullista voida siirtää vanhat nauhoitukset omalle levylle, mutta sekin on sopimusteknisistä syistä kielletty. Kiitos vain palvelusta tässäkin.
Haluaisin säilyttää joitakin dokumentteja ja henkilökohtaisesti tärkeitä ohjelmia pysyvästi, ihan niin kuin 90-luvulla VHS-nauhureilla tehtiin. Nykyinen tekniikka kieltää sen. Kaikissa uusissa palveluissa katsojan kädet sidotaan eikä pysyviä tallennuksia sallita. Digitekniikka on parantanut kuvanlaatua mutta vähentänyt katsojan oikeuksia.
Onneksi antenniverkon lähetyksiä voi vielä tallentaa omalle levylle vanhemmalla tekniikalla. Tämäkin ovi luultavasti suljetaan parin vuoden päästä, kun kaikki kanavat siirtyvät salattuihin teräväpiirtolähetyksiin.
Pilvipalvelut ovat mukavia, mutta asiakkaan kannalta ne voivat olla ansa.
Muutos on herättänyt ärtymystä asiakkaissa ("raivoa", kuten otsikointi nykyään edellyttää), joihin itsekin lukeudun. Syynä on kuitenkin sopimus, jonka operaattorit tekivät tv-kanavien kanssa. Ilman sopimusta edessä olisi ollut oikeudenkäyntejä TVkaistan tapaan (jonka hovikäsittely päättyi Vapun alla, tuomio luvassa kesällä). Asian ei pitäisi tulla yllätyksenä, sillä sopimusneuvotteluista on uutisoitu jo vuosia sitten ja olen kirjoittanut aiheesta itsekin.
Tallennusten rajoittaminen kahteen vuoteen on outo sopimusehto, koska sillä ei ole mitään tekemistä tekijänoikeuksien kannalta. Korkeintaan se on muisto ajoilta, jolloin tv oli vielä niukkuushyödyke -- silloin ajateltiin, että katsojalle kotinauhoituksesta kertyvä arkisto on jonkinlainen lisäpalvelu, josta pitää maksaa kasettimaksun (myöh. hyvitysmaksu) muodossa.
Rajattoman tarjonnan aikakaudella vanhoilla tallennuksilla ei ole tekijänoikeudellista merkitystä. Kukaan ei ehdi katsoa kaikkea tallentamaansa, saati että samojen ohjelmien katselu useaan kertaan olisi jokin menetys oikeudenhaltijoille.
Elisaviihteen kaltaisista palveluista on tullut pilvessä toimiva ajansiirtolaite, jonka vanhoilla tallenteilla on korkeintaan muistoarvoa. Luultavasti operaattorit ovat salaa tyytyväisiä aikarajoituksesta, koska se säästää heiltä levytilaa.
Netflixiä ja kansainvälisiä toimijoita vastaan ei kuitenkaan kilpailla omia palveluita tahallisesti huonontamalla. Pitkä säilytysaika on sitonut asiakkaat palveluun ja saanut heidät maksamaan kuukausimaksua. Tällaisena järjestely pikemminkin hyödyttää kotimaista kenttää kuin syö jonkin yhtiön oikeutettuja tekijänoikeustuloja.
Itselläni vanhimmat tallennukset ovat viiden vuoden takaa ja joukossa on sellaisia, joita en ole katsonut vielä kertaakaan (434 katsomatta yhteensä 649 tallenteesta).
 |
| Mitä vikaa on näiden säilyttämisestä pilvessä? |
Olisi kohtuullista voida siirtää vanhat nauhoitukset omalle levylle, mutta sekin on sopimusteknisistä syistä kielletty. Kiitos vain palvelusta tässäkin.
Haluaisin säilyttää joitakin dokumentteja ja henkilökohtaisesti tärkeitä ohjelmia pysyvästi, ihan niin kuin 90-luvulla VHS-nauhureilla tehtiin. Nykyinen tekniikka kieltää sen. Kaikissa uusissa palveluissa katsojan kädet sidotaan eikä pysyviä tallennuksia sallita. Digitekniikka on parantanut kuvanlaatua mutta vähentänyt katsojan oikeuksia.
Onneksi antenniverkon lähetyksiä voi vielä tallentaa omalle levylle vanhemmalla tekniikalla. Tämäkin ovi luultavasti suljetaan parin vuoden päästä, kun kaikki kanavat siirtyvät salattuihin teräväpiirtolähetyksiin.
Pilvipalvelut ovat mukavia, mutta asiakkaan kannalta ne voivat olla ansa.