Ihmiskunnan ongelmat ja tekoälyn ratkaisut

Talouselämän web-jutussa osui silmiini loppulause, jonka saattoi ymmärtää näin: tiedeyhteisö tuottaa valtavasti tutkimustuloksia, mutta kukaan ei pysty käsittelemään niitä kaikkia -- paitsi tekoäly, joka voisi löytää tuloksista ratkaisut ihmiskunnan nykyisiin ongelmiin.

Ajatus ei ollut jutun kannalta oleellinen eikä se edes mennyt ihan noin, mutta ainakin omassa mielessäni syntyi vaikutelma, että tekoäly voisi pelastaa ihmiskunnan, kun oma älymme ei siihen riitä.

Väitän vastaan: meillä on kaikki tieto ja ratkaisut jo nyt, mutta ei tahtoa niiden soveltamiseksi. Yksikään poliitikko ei halua tehdä ikäviä päätöksiä, koska ei tulisi enää valituksi uudelleen. Kuluttajat eivät halua ikäviä vaan mukavia ja halpoja vaihtoehtoja. Lyhyesti sanoen: ongelmat eivät johdu tiedon, vaan tahdon puutteesta ja tunteesta. Silloin tekoäly ei pysty niitä ratkaisemaan.

Mitä tekoäly vastaisi, jos siltä kysyttäisiin ratkaisua tämän hetken ongelmiin? Luultavasti ensimmäisenä se ehdottaisi asevarustelun lopettamista. Moni inhimillinen ja ympäristöön liittyä ongelma ratkeaisi, jos aseisiin hukatut 1000 miljardia (noin) käytettäisiin hyödyllisiin investointeihin. Aseet eivät tuota mitään, vaikka suurvaltojen talous onkin riippuvainen niiden tuotannosta.

Emme tarvitse tekoälyä kertomaan, että asevarustelu on typerää. Tiedämme sen, mutta silti emme pysty tekemään asialle mitään. Tätä dilemmaa ei tekoälyllä ratkaista.

Usko tekoälyn voimaan tuo mieleeni 20 vuoden takaiset ajat, jolloin netti alkoi yleistyä. Silloin uskoin, että kun tieto tulisi kaikkien saataville vapaasti ja reaaliaikaisesti, monet ongelmat ratkeaisivat ja sodatkin loppuisivat. Kuka haluaisi sotia naapureita vastaan, kun kaikkialla saatavilla oleva tieto osoittaisi sodan turhaksi?

Moinen ajattelu oli naurettavan idealistista. Ihmisiä ei kiinnostanut niinkään tieto vaan tunne. Juuri nyt tuntuu, että netti suorastaan pahentaa konflikteja ja yhdistämisen sijaan erottaa ihmisiä.

Yritykset, jotka kehuvat tekoälyn tuomia uusia mahdollisuuksia (kuten Talouselämän jutussa), keskittyvät asian yhteen puoleen. Luulen, että tekoälyn kokonaisvaikutukset tulevat olemaan paljon laajemmat, eivätkä niin positiivisia kuin nyt vallalla oleva, uudelle alalle tyypillinen teknologiaoptimismi antaa odottaa.

Aiheeseen vain löyhästi liittyen linkki Microsoftin demoon, jossa tekoäly yrittää päätellä henkilön iän ja sukupuolen valokuvan perusteella: www.how-old.net.

Lähetä (tai linkitä netistä) valokuva, arvaamme iän ja sukupuolen.

Kuten yhtiö itse sanoo, palvelu on vasta kokeiluasteella, eikä tuloksista pidä loukkaantua.

Ainakin sukupuoli meni oikein.

Kun levitin linkkiä somen kautta muille, sain kahdenlaista palautetta: toiset moittivat palvelua typeräksi (tekoäly arvioi iän yläkanttiin), toiset kehuivat sitä imartelevaksi (ikä alakanattiin). Moni sanoi, ettei iän arvioinnilla ole mitään tekemistä älyn kanssa.

Ei olekaan. Tekoäly-termi on harhaanjohtava, koska se ei pyrikään tekemään koneesta älykästä -- ainoastaan antamaan sille kykyjä, jotka aiemmin ovat onnistuneet vain ihmiseltä. Iän arviointi kuvan perusteella on juuri tällainen tehtävä. Kaiken lisäksi se on erittäin vaikeaa. Inhimillisestä kokemuksesta huolimatta ikää on vaikea päätellä pelkän valokuvan perusteella.

Tekoälyn toimivuutta ei pidä arvostella sen mukaan, kuinka pahasti algoritmi erehtyy. Oleellinen kysymys on, pystyykö kone arvioimaan iän yhtä hyvin kuin ihminen -- vai peräti paremmin? Jälkimmäisessä tapauksessa Talouselämän jutussa hahmoteltu 3000-kertainen muutosvaikutus (konsulttiyhtiö McKinseyn arvio) on jo pidemmällä kuin arvaammekaan.

Samoin ovat tekoälyn tuomat muutokset, niin hyvät kuin huonotkin.