Juttelin eilen identiteettivarkauden uhriksi joutuneen nuoren naisen kanssa. Hänen passinsa oli varastettu ullakkomurron yhteydessä ja sen tiedoilla alettiin nostaa lainoja yhdeksän kuukautta myöhemmin.
Nainen syyllisti itseään, koska oli säilyttänyt passia ullakolla. Se oli ehkä vähän varomatonta, mutta hän ei missään tapauksessa itse ollut syyllinen. Oikea syyllinen oli varas. Ihmisten pitää lopettaa itsensä syyllistäminen ja nähdä, että tekijät ovat rikollisia. Varmuuden vuoksi kannattaa toki säilyttää passia kotona, sillä luultavasti asuntomurrot ovat harvinaisempia kuin ullakkomurrot, mutta kumpiakin tapahtuu.
Nainen ihmetteli, miksi henkilötunnuksen avulla pystyy edelleen tilaamaan tavaroita ja hakemaan lainoja toisen nimissä. Se on hyvä kysymys. Luotollisten palveluiden kohdalla myöntäjän pitäisi tarkistaa henkilöllisyys riittävän turvallisesti. Nimi, kotisoite, puhelinnumero ja henkilötunnus ilmeisesti riittävät monelle, vaikka osa tiedoista on helppo selvittää julkisista lähteistä.
Juuri sen vuoksi jokaisen kannattaa laittaa oma rekisteriturvallisuutensa kuntoon ja selvittää, mitä henkilötietoja heistä on saatavissa.
Käsittääkseni henkilötunnus on vain yksi henkilötieto, jonka varassa luottopäätöksiä tehdään. Se ei varsinaisesti ole avain petokseen eikä rikoksen mahdollistaja. Se ei todenna hakijan henkilöllisyyttä, mutta ilmeisesti painaa edelleen liikaa kokonaisarvioinnissa.
Uhri oli tehnyt rikosilmoituksen netissä. Hän ei kuitenkaan saanut poliisilta mitään neuvoja, miten suojautua. Apu löytyi lopulta Rikosuhripäivystyksestä. He neuvoivat ottamaan omaehtoisia luottokieltoja (jotka joutuu itse maksamaan) ja suojaamaan kotiosoitteen sen muuttamista vastaan. Ohjeita on koottu myös Tietovuotoapu-sivulle. Kirjassani Digiajan tietosuoja (Tammi 2022) olen käsitellyt aihetta yhden luvun verran.
Jotain myönteistä kehitystä oli sentään tapahtunut. Uhri kertoi saaneensa veloitukset kiistettyä rikosilmoitusta näyttämällä, eikä hän joutunut riitelemään ja todistamaan syyttömyyttään. Se on hyvä, mutta tekojen ei pitäisi ehtiä näin pitkälle alunperinkään.
Vastaamon katastrofi nosti identiteettivarkaudet otsikoihin ja tuoreen uutisen mukaan uhrien tiedoilla on tehty petoksia. Suhtautuminen viranomaisissa ja kauppiaissa on muuttunut uhreja paremmin ymmärtäväksi, mutta parantamisen varaa tuntuu vielä olevan.
Suurin ihmetys on kuitenkin tämä: miten toisen henkilön nimissä voi ottaa lainoja tai tilata tavaroita ilman vahvaa tunnistamista? Hallitus puuhastelee sukupuolineutraalin henkilötunnuksen kanssa, mutta rikoksen uhrien auttaminen on jäänyt puolitiehen.