Havaintoja digimaailmasta

Keskiviikkona käyttäjiä varoitettiin uudesta Android-haittaohjelmasta nimeltä Gooligan, joka leviää 13 000 puhelimen päivävauhdilla ja on murtanut jo miljoona Google-tiliä. Tuttuun tapaan uutisointi pelottelee käyttäjiä ja dramatisoi tilannetta. Tällä kertaa sitä ei voi laittaa yksin toimittajien syyksi, sillä uhkasta kertoneen tietoturvayhtiö Checkpointin omakin tiedote on epätarkka.

Uutisen mukaan vaarassa on 74 % Android-puhelimista. Määrä on saatu suoraan versionumeroista ja edustaa 4- sekä 5-version käyttäjien määrää. Todellinen riskiryhmä on merkittävästi pienempi, sillä päivitetyt puhelimet eivät ole vaarassa. Haittaohjelma ei käytä mitään uutta haavoittuvuutta vaan jo aiemmin tiedossa olleita, jotka monista puhelimista on paikattu.

Checkpointin mukaan 57 % uhreista on Aasiasta ja vain 9 % Euroopasta. Haitaketta on levitetty epävirallisten sovelluskauppojen kautta.

Googlen mukaan haittaohjelman ei tiedetä varastaneen käyttäjien tietoja eikä sitä liioin tiedetä koskaan olleen Google Play-kaupan sovelluksissa: "There's no indication that any of the fraudulent apps containing the new Gooligan code have ever been available in the official Google Play Market." Jos tieto pitää paikkansa, suomalaisilla ei pitäisi olla huolta, sillä oletusarvona puhelimet lataavat sovelluksia vain Play-kaupasta. Asetusta voi muuttaa, mutta silloin Android näyttää selkeän varoituksen:

Älä muuta tätä asetusta!

Lisäksi Googlen Verify Apps-toiminnon pitäisi estää saastuneeksi tiedettyjen sovellusten käynnistys, olipa ne ladattu mistä kaupasta tahansa.

Arvoituksellista Checkpointin tiedotteessa on, että sen mukaan haittaohjelman voi saada myös tiedonkalasteluviestin linkkiä seuraamalla ("Gooligan-infected apps can also be installed using phishing scams where attackers broadcast links to infected apps to unsuspecting users via SMS or other messaging services"). Mekanismia ei kuvata sen tarkemmin. Normaalisti Androideissa ohjelmaa ei voi asentaa sen paremmin sähköpostin tiedostoliitteestä kuin web-sivultakaan.

Kaiken tämän perusteella suomalaisilla ei näyttävästä uutisoinnista huolimatta pitäisi olla riskiä saada tätä haittaohjelmaa. Ilta-Sanomien uutinen jättää onneksi pahimman turvahypetyksen pois.

Siitä huolimatta kerrotaan, että Suomessa on havaittu 70 tartuntaa, mutta tiedon lähdettä ei mainita. Jos joku lukijoista on saanut Gooliganin tai tuntee jonkun uhrin, olisi kiinnostavaa kuulla asiasta tarkemmin. Entä onko joku löytänyt sähköpostiosoitteensa Checkpointin tarjoamasta tarkistuspalvelusta?

Medioissa uutisointi perustuu turvayhtiöiden omaan tiedottamiseen, ja se on kaikkea muuta kuin neutraalia.

George Tenet johti CIA:ta tapahtumarikkaina vuosina 1997-2004. Ei ole kovin yleistä, että tiedustelujohtaja kirjoittaa muistelmansa, mutta Tenetillä jäi yhtä sun toista hampaankoloon. Niistä lisää myöhemmin, sillä vuonna 2007 ilmestynyt kirja At the center of the Storm antaa aihetta useampaankin blogikirjoitukseen.

At the Center of the Storm - myrskyn silmässä

Tilasin kirjan Amazonista käytettynä, bonuksena tuli tekijän allekirjoitus:

George Tenet.

Kirja on tapahtumiltaan mielenkiintoinen ja haamukirjoittaja Bill Harlow on tehnyt hyvää työtä: näin sujuvaa tekstiä on ilo lukea.

Tenet kertoo, miten hän sai 1997 johdettavakseen pahasti rapistuneen tiedustelukoneiston. Neuvostoliiton kaatuminen oli luonut ilmapiirin, jossa vihollisia ei enää ollut. CIA:n rahoitusta vähennettiin ja henkilökunnan työmoraali oli rapistunut.

Mitä Tenet teki? Sen kertoo toisen luvun otsikko: The Burning Platform.

CIA: The Burning Platform.

Toukokuun viidentenä 1998 Tenet kokosi 500 alaistaan Kuplaksi kutsuttuun, igloota muistuttavaan auditorioon, ja kertoi CIA:n olevan pulassa. Ellei liekkejä saataisi sammumaan, kaikki vajoaisivat meren syliin.

CIA:n väki seisoi palavalla öljylautalla.

Palava öljylautta ei ollut Tenetin omaa keksintöä, hän kirjoittaa kuulleensa sen joltain toiselta henkilöltä organisaation tilaa käsittelevässä sisäisessä keskustelussa elokuussa 1997. Mutta kuten Tenet kirjoittaa: "The term 'burning platform' stuck - probably because it was so metaphorically accurate and because it reminded us every day of just how much was at stake".

Palava öljylautta kuulostaa meistä kovin tutulta, sillä 3.2.2011 hiljattain aloittanut Stephen Elop piti samansisältöisen puheen Nokian henkilökunnalle. Olisi kiinnostavaa tietää, oliko Elop lukenut Tenetin kirjan (hyvin mahdollista) vai keksikö hän kielikuvan itse. Joka tapauksessa vaikutus oli sama: puhe ja siitä henkilökunnalle jaettu muistio alkoi symboloida Nokian ongelmia ja leimasi koko Elopin toimitusjohtajakautta.

Kauppalehden toimittajat Pekka Nykänen ja Merina Salminen pitävät lokakuussa 2014 julkaisemassaan kirjassa Elopin öljylauttapuhetta ratkaisevana virheenä. "Näillä sanoilla Stephen Elop tuhosi Nokiassa lähes kaiken", otsikoi Kaleva arvionsa kirjasta.

Äskettäin Ylen Erehdysekspertti-ohjelmassa (Nokia romahti egosysteemiin!) haastateltu Merina Salminen toisti käsityksensä, jonka mukaan puhe oli Elopin virheistä suurin. Kun tieto Symbianin hylkäämisestä levisi markkinoille, jälleenmyyjät tunsivat itsensä petetyiksi ja asiakkaat alkoivat odottaa tulevia Windows-puhelimia jolloin vanhojen mallien myynti loppui kuin seinään. Tämä kaikki on kiistatonta.

Ehkä todellinen virhe oli sittenkin kulttuurien eroissa. Elop ei ymmärtänyt, miten kirjaimellisesti suomalaiset ottavat viestinnän. Amerikassa värikkäät kielikuvat toimivat myönteisesti silloinkin, kun niiden sisältö on kielteinen. Öljylauttavertauksesta koitui Tenetille pelkkää plussaa, mutta Elopin tapauksessa se lasketaan hänen suurimmaksi virheeksi.

Radio-ohjelmassa Salminen nimeää toisenkin syyn Nokian tuhoon: johto ei uskonut omaan Meego-alustaan, vaan lähti mieluummin epäonniseksi osoittautuneeseen yhteistyöhön Microsoftin kanssa. Tähän johtopäätökseen toimittajat tulivat haastateltuaan lukuisia Nokian tuotekehityksen insinöörejä.

Rohkenen epäillä, että insinööreillä on ollut hieman kapea näkökulma asiaan. Aina öljylauttapuheesta lähtien nokian ex-insinöörit ja lähipiiri ovat haikeina muistelleet, miten lupaava Meego oli ja miten oma alusta olisi pelastanut Nokian.

Itse en tähän usko. Meego myöhästyi, koska alustan virrankulutus oli liian suuri, mutta se on pelkkä tekninen yksityiskohta. Nokian olisi pitänyt reagoida Applen julkistaessa iPhonen (mieluummin jo sitä ennen), mutta yhtiö ei siihen kyennyt. Johtajaongelmien lisäksi Nokia oli tekniikkayhtiö, vaikka kehitys oli siirtynyt ohjelmistoihin. Kaikki, jotka muistavat Ovi-viritykset, puistelevat vieläkin päätään. Sähköposti, kauppa tai edes tietojen synkronointi ei koskaan toiminut kunnolla Nokian omissa puhelimissa.

Miten ihmeessä Nokia olisi rakentanut Meegon päälle menestyvät palvelut, kun se ei pärjännyt edes Microsoftin antamilla valmiilla palveluilla? Markkinoilla ei yksinkertaisesti vuonna 2011 ollut enää tilaa kolmannelle alustalle. Ihan sama, vaikka Meego olisi ollut Windows Phonea parempi alusta. Se oli kuitenkin vain tekniikkaa.

Nokian ratkaiseva virhe oli myöhästyminen. Elopin öljylauttapuhe tarjoaa jälkipolville vain sopivan tekosyyn.

Vuoden lähestyessä loppuaan Onecoiniin rahojaan laittaneet ovat hankalassa tilanteessa. Yleensä rikkaus on iloinen asia, mutta Onecoinissa mikään ei noudata totuttuja kaavoja.

Verottaja julkisti jo 2013 ohjeet virtuaalivaluutan verokohtelusta. Esimerkkinä on Bitcoin, jonka arvo web-sivun esimerkeissä on 0,5-1 euroa. Arvo on varmaan valittu havainnollisuuden vuoksi, mutta pisti silmään, koska nykykurssi on 700 euroa.

Ohjeen mukaan virtuaalivaluutan myyntituloja verotetaan pääomatuloina, joista ei kuitenkaan voi tehdä tappiovähennyksiä. Voitolla myynnistä menee veroa, tappiot jäävät itselle. Tämä selvä.

Virtuaalivaluutan louhinta katsotaan ansiotuloksi: Louhimisesta vastineeksi virtuaalivaluuttana saatua tuloa ei voida pitää varallisuuden kerryttämänä. Tuloverolain 61 §:n mukaan ansiotuloa on muu tulo kuin pääomatulo. Siten louhintaan osallistumisesta saatava tulo on saajansa ansiotuloa.

Seuraava lause on kaikkein tärkein: Louhinnasta saatu tulo realisoituu verotettavaksi sillä hetkellä, kun henkilö saa virtuaalivaluutan vallintaansa. Virtuaalivaluutan arvona käytetään saantohetken mukaista vaihtokurssia.

Onecoin korostaa myyvänsä vain koulutusta, jossa kaupan päälle tulee maksuttomia optioita, jotka voi laittaa louhintaan, ja silloin tuloksena on virtuaalivaluuttaa. Koska Onecoineja ei voi ostaa, valuutta on väistämättä louhinnan tulosta ja siten saajalleen ansiotuloa.

Tulkintani on, että tokeneilla saadut kolikot ovat ansiotuloa ja vuoden aikana tapahtunut arvonnousu pääomatuloa. Jälkimmäinen verotetaan vasta kun kolikkoja pääsee myymään.

Helmikuun koulutuksessa maajohtaja Tommi Vuorinen valitti, miten vaikeaa on ollut saada verottajalta selkeitä päätöksiä Onecoinin verotuksesta. En yhtään ihmettele, onhan tilanne hyvin poikkeuksellinen. Normaalisti vuoden aikana kertynyttä tuloa voi käyttää verojen maksamiseen, mutta Onecoinin tapauksessa omaisuuden haltija ei pysty käyttämään varallisuuttaan mitenkään. Hankala tilanne. Onko varallisuus "vallinnassa", jos yhtiö ilmoittaa arvon, mutta estää realisoinnin?

Onecoinisti voi jättää tulot kylmästi ilmoittamatta, jolloin hän syyllistyy veropetokseen ja joutuu maksamaan verot jälkikäteen kaksinkertaisena. Suurissa summissa voidaan määrätä muitakin rangaistuksia.

Toinen vaihtoehto on ilmoittaa vuoden aikana saadut virtuaalirahat tulona ja maksaa niistä jälkiverot vuoden 2017 lopussa -- ja toivoa, että Onecoineja pystyy siihen mennessä myymään yhtiön ilmoittamalla kurssilla. Harkinta-aikaa on ensi vuoden toukokuuhun asti, jolloin veroilmoitus pitää jättää.

Pahin skenaario on, että ilmoittaa tulot oikein mutta Onecoin kaatuu, ennen kuin rahoja on saanut ulos. Silloin menettää rahansa kahdesti -- ensin "koulutukseen" ja sitten veroihin. Verottaja on mielenkiintoisessa tilanteessa yrittäessään arvioida, olivatko vuoden 2016 tulot todellisia, ja pitääkö huijareille menetetyistä virtuaalivoitoista maksaa oikeilla euroilla. Ratkaiseeko verovelvollisen tahto vai varallisuuden tosiasiallisuus?

Jos Onecoin ei ole kaatunut syksyyn mennessä, verottaja pitää tuloja todellisina, ja verot menevät maksuun. Taannehtivasti verotuksen korjaaminen rahoja palauttamalla lienee mahdotonta. Paradoksaalista kyllä, onecoinistien kannattaa toivoa järjestelmän kaatumista joko pikaisesti tai sitten ei ollenkaan.

Tämä kaikki perustuu omaan tulkintaani. Olen insinööri enkä juristi, joten voin hyvin olla väärässä. OC-väki on varmaan selvitellyt asiaa keskuudessaan, kuulen mielelläni mikä on lopputulos. Maajohtaja Vuorisen kunniaksi on sanottava, että jo helmikuun videolla hän kehotti hoitamaan veroasiat ajoissa kuntoon.

Mitä muuta Vuorinen helmikuussa lupasikaan? Kauppapaikkojen piti avautua jo kevään aikana. Ei ole auennut vieläkään. Vuorinen lupasi, että helmikuussa 2017 (kaksi kuukautta aikaa!) kaikkien vakavasti suhtautuvien piti olla taloudellisesti riippumattomia. Huonolta näyttää, kun rahoja ei saa ulos. Kurssin piti nousta 100 euroon parissa vuodessa, kohta on kulunut puolet tuosta ajasta ja kurssi on noussut viidestä vasta kahdeksan euron tienoille (unohdetaan rujautus, koska ei Vuorinenkaan siitä puhunut). Auditointi on ilmeisesti kokonaan unohdettu.

Vuorinen itse on kadonnut julkisuudesta eikä enää vastaa toimittajille. Vielä helmikuussa hän esiintyi maajohtajana ja sanoi lähettävänsä toimittajille säännöllisesti mediatiedotteita. Nyt maajohtajalta voisi vaikka kysyä, miksi pankit eivät enää välitä rahaliikennettä Onecoinin emoyhtiöön, ja miten rahaliikenne nykyään hoidetaan - pimeästi käteiselläkö? Siitä ei ainakaan tule vero-ongelmia.

Olen osallistunut verkkokeskusteluihin 1980-luvulta lähtien ja tiedän, että tunteet kuumenevat helposti. Ensin väiteltiin harrastajien purkeissa (BBS), sitten Internetin (siihen aikaan vielä isolla alkukirjaimella) Usenet-alueilla. Kasvottomissa väittelyissä kuppi meni helposti nurin, jolloin syntyivät mm. termit flaming, flamewar, flamebait ja trolli (joka nyttemmin on väännetty tarkoittamaan valtion tukemaa informaatiovaikuttamista, mutta joka alunperin viittasi tahalliseen muiden keskustelijoiden ärsyttämiseen).

Ärhäkkäät nettikeskustelut eivät siis ole mikään uusi asia. Mutta kun netissä aikoinaan fleimattiin käyttöjärjestelmien tai koneiden paremmuudesta, kaikki tiesivät rajansa. Keskustelijoiden puhelinnumerot (BBS) tai käyttäjätunnukset (yliopistojen nettiyhteydet) olivat tiedossa, joten toisen haukkuminen idiootiksi oli suunnilleen pahinta, mitä keskusteluissa näki.

Nykyisessä verkossa, jota ei enää voi kutsua netiksi, tilanne on paljon pahempi. Mitään rajoja ei näytä olevan. Poliisi ja palveluiden ylläpitäjät ovat voimattomia puuttumaan laittomiin kunnianloukkaukseen ja avoimeen vihapuheeseen. Kun puhe saa jatkua, siitä tulee yleisesti hyväksyttyä, eivätkä ihmiset arastele rikkoa lakia edes omalla nimellään Facebookissa.

Televisiossa, lehdistössä ja netissä esitetyistä vääristä mielipiteistä rangaistaan julkisella paskamyrskyllä, joka käyttää kaikkia keinoja väärinajattelevan vaientamiseen. Sähköpostilla lähetetään tappouhkauksia, kotiin soitellaan ja henkilötietoja levitetään netissä. Naispuoliset tutkijat ja poliitikot saavat kuulla huorittelua.

Joukko ihmisiä on ottanut itselleen sensuurin tehtävät. He katsovat oikeudekseen päättää, mitkä mielipiteet ovat sallittuja ja mitkä asiat tosia. Täydellinen anonymiteetti helpottaa piiloutumista ja toisten sananvapauden rajoittamista.

Lopputulos on ymmärrettävä: kukaan ei halua joutua hyökkäyksen uhriksi yhä uudelleen ja uudelleen, helpommalla pääsee kun vaikenee ja pitää mielipiteet omana tietonaan. Olemme palanneet Neuvostoliiton ja suljettujen Aasian maiden aikaan. Vääristä mielipiteistä seuraa rangaistus, jonka pelko tukkii jo etukäteen ihmisten suut.

Paradoksaalista kyllä, rajaton sananvapaus on johtanut sananvapauden rajoittamiseen. Olen itsekin jättänyt muutamia kommentteja ja blogitekstejä kirjoittamatta tietäen, ettei niistä seuraisi mitään hyvää.

Erityisen arka aihe on maahanmuutto ja islam, mutta hyökkäyksen kohteeksi voi joutua muistakin tunteita herättävistä aiheista. Tuore esimerkki on Mikko Kärnän turkismielipiteistä saamat uhkaukset.

Kun vihapuhe nousee otsikoihin, sen harjoittajat alkavat esittää tyhmää ja kysyvät, mistä voi tietää mikä on vihapuhetta? Entä jos kyse on vain vastaanottajan kannalta epämiellyttävistä mielipiteistä? Minähän käytän vain sananvapauttani.

Kaikkia asioita tulee voida kritisoida. Oleellista on, että oma kirjoitus kohdistuu itse asiaan eikä sen esittäneeseen henkilöön. Lisäksi jokainen voi kysyä itseltään: olisinko valmis sanomaan tämän henkilölle kasvokkain, julkisesti ja omalla nimelläni?Jos vastaus on kyllä, kyse on luultavasti kritiikistä. Ei-vastaus viittaa vahvasti vihapuheeseen.

Jos on eri mieltä maahanmuutosta, sitä voi kritisoida perustelluilla mielipiteillä. Tässä suhteessa Ylen TV-uutiset teki taannoin karhunpalveluksen, sillä sen uutisointi maahanmuutosta oli kovin valikoivaa. Ylen tehtävänä on monikulttuurisuuden tukeminen, mutta uutisoinnin tulisi säilyttää puolueettomuutensa kaikissa oloissa.

Vääräksi koettua vaikuttamista ei vaienneta vihapuheella vaan levittämällä itse oikeaa tietoa.

Toinen vihapuhujien puolustelu on se, että julkisuuden henkilöiden pitääkin olla paksunahkaisia eikä rajukaan kirjoittelu ole todellinen uhka. Totta, esimerkiksi poliitikkojen pitää kestää vastakkaisia mielipiteitä ja olla valmis keskustelemaan kaikkien kanssa. Mutta kunniaan, henkeen tai terveyteen liittyvät uhkailut ovat yksinkertaisesti laittomia, eikä kenenkään tarvitse sietää niitä. Sanoilla on ennen pitkää taipumus muuttua teoiksi. Vihapuhe luo lisää vihaa.

Rajaton vapaus johtaa toisten ihmisen vapauksien ja oikeuksien rajoittamiseen. Ajatellaan vaikka liikkumisen vapautta: jos se olisi täydellistä, ihmiset voivat tulla toisten koteihin ja rikkoa kotirauhaa sekä yksityisyyttä. Jos yrittämisen vapaus olisi täydellistä, yritykset voisivat maksimoida voittonsa asiakkaiden terveyden kustannuksella ja huijata minkä ehtivät. Ja niin edelleen.

Yhteiskunta takaa kansalaisille joukon vapauksia ja perusoikeuksia -- kuten sananvapauden -- mutta asettaa niille aina myös rajoituksia. Mikään vapaus ei ole täydellistä, koska absoluuttinen vapaus turmelee aina kaiken.

Vanhukset eivät ole ainoita, joiden sopeutuminen digiajan itsepalveluihin tuottaa ongelmia. Yllättäviä vaikeuksia on myös nuorilla, joiden kuvittelemme olevan diginatiiveja ja uivan netissä kuin kala vedessä. Älypuhelinten nopea yleistyminen on tehnyt karhunpalveluksen tietoteknisille taidoille.

Syynä ovat älypuhelimet, joiden nopea yleistyminen on tehnyt karhunpalveluksen tietoteknisille taidoille. Nuoret osaavat ottaa selfieitä ”Instaan”, pelata näppäriä sormia vaativia mobiilipelejä ja chattailla Whatsappissa, mutta netin asiointipalvelut, sähköpostin käyttö tai toimistosovellukset jäävät vieraiksi. Saati, että heillä olisi mitään ymmärrystä hakukoneen tai internetin toimintaperiaatteista.

Automatiikka nakertaa itsestäänselvinä pidettyjä taitoja. Välimerkit katoavat teksteistä, kun chattaillessa niitä ei tarvita ja ohjelma lisää ison alkukirjaimen automaattisesti. Hiljattain opettaja kertoi oppilaan ihmetelleen, miten tietokoneella voi kirjoittaa pieniä kirjaimia – näppäimistössä kun oli vain isoja kirjaimia.

Nuorten käsitys tietoturvasta usein ontuu (”ei minulla ole mitään salattavaa tai varastettavaa”) eikä valeuutisia aina osata erottaa oikeista. Kaikki viestintä saatetaan nähdä samanarvoisena massana.

Kukaan ei synny diginatiiviksi. Uudet välineet vaativat kaikilta harjoittelua ja perehtymistä. Ellei koulu pysty opettamaan nuorille tarpeellisia it-taitoja, pärjääminen työelämässä tulee olemaan vaikeaa. Entä miten nuoret pärjäävät aikanaan itse eläkkeellä, jos eivät hallitse edes nykyisin vaadittavia taitoja?

(Julkaistu Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla 11.12.2016)

Hesarin mielipideosastolla kolmen pojan isä Olli Aaltonen ilmaisi huolensa liikaa pelaavien poikien tulevaisuudesta. "Pelipojista tulee äijäteinejä, joita tyttöjen pitäisi elättää, jos haluavat perustaa perheen. Tällainen tohvelisankari on huono isän malli". (Pelaaminen vie fyysisen kunnon ja tekee pojista alisuorittajia).

Erityisesti Aaltonen on huolissaan poikien vähäisestä liikkumisesta, joka kostautuu myöhemmin aikuisiällä fyysisinä vaivoina. Eivätkä väkivaltaiset pelit muutenkaan opeta oikeita käyttäytymismalleja. Missä määrin poikien heikkenevät oppimistulokset ovat liiallisen pelaamisen seurausta, kysyn itse.

Vanhemmat ovat aina olleet huolissaan siitä, miten uudet keksinnöt (pop-musiikki, sarjakuvat, televisio ym) pilaavat nuorison. Nuoret muistuttavat, että mikä tahansa harrastus on haitaksi, jos sitä tekee liikaa. Onko lopulta eroa sillä, pelaako nuori mies NHL-kiekkopeliä PC:llä vai luisteleeko hän kaiket päivät kaukalossa? Liika on liikaa. Jopa postimerkkeilyä voi harrastaa liikaa (kai?).

Näissä kysymyksissä jokainen nojaa omaan kokemuspiiriinsä. Jos omat ja sukulaisten lapset pelaavat koneella, mutta huolehtivat silti koulusta, kunnostaan ja aikuiseksi kasvamiseen tarvittavista hankalistakin kokemuksista, kaikki on ihan OK.

Mutta valitettavasti on paljon heitäkin, jotka uppoutuvat virtuaalimaailmaan ja pakenevat arjen ongelmia. Vanhemmat eivät useinkaan osaa arvioida pelaamisen määrää tai rajoittaa sitä. Osa ajattelee, että pelatessa on ainakin pois pahanteosta ja että samalla oppii käyttämään tietotekniikkaa. Kumpikaan ei pidä paikkaansa.

Miksi liika pelaaminen sitten on haitallisempaa kuin liika jääkiekkoilu tai postimerkkeily. Ensinnäkin pelit ja niiden tuottamat nopeat ärsykkeet koukuttavat helposti. Pelejä jopa ihannoidaan ja kehutaan niiden koukuttavuuden perusteella, koska se hyödyttää alan teollisuutta. Toisaalta nautintoaineita säädellään tarkasti ja käyttöä jopa kriminalisoidaan niiden terveyshaittojen ja koukuttavuuden vuoksi.

Onko psykologinen koukuttaminen vaarattomampaa kuin kemiallinen koukuttaminen? Jälkimmäisen vaikutukset on helpompi nähdä, mutta pelien ja älypuhelinten mahdolliset haitat näkyvät äijäteineissä vasta 10-20 vuoden päästä. Psykologisia haittoja on silloinkin vaikea mitata. Mikä on esimerkiksi tietokoneessa autolla kaahaamisen vaikutus todelliseen liikennekäyttäytymiseen sitten joskus myöhemmin? Siirtyvätkö auto- ja sotapeleistä opitut käyttäytymismallit arkielämään? Entä peleissä opitut sovinistiset asenteet?

Jos pelaa liikaa NHL-peliä tietokoneella, on vaara päätyä äijäteiniksi ja peräkammarin pojaksi. Jos pelaa liikaa kaukalossa, on mahdollisuus päästä NHL-liigaan ja missien puolisoksi. Onhan siinä aika iso ero.

Sitten on vielä yksi ero: fyysinen maailma asettaa aina luonnollisia rajoja. Hallivuoroja on rajallisesti, ulkona voi pelata vain osan vuodesta, kukaan ei jaksa pelata monta tuntia oikeaa kiekkoa. Tietokoneella mitään rajoja ei ole. Uusia kenttiä, vastustajia ja haasteita riittää loputtomasti. Ihmisen psyyke ei ole sopeutunut rajattoman tarjonnan maailmaan.

Joten olen pitkälti samaa mieltä Olli Aaltosen kanssa: tietokonepelit eivät itsessään ole pahasta, mutta niitä ei myöskään voi verrata jääkiekkoon tai postimerkkeilyyn.

PS. Tuo äijäteini taitaa olla uudissana, ei löydy Googlesta ennen tätä päivää. Kerrassaan mainio keksintö, vinkiksi Kotukselle kun valitsevat kuukauden sanaa.

Androidin aiheettomat virusvaroitukset ovat jo vanha juttu. Uusi kikka on periä niiden varjolla vielä rahaakin.

Blogin lukija oli ladannut puhelimeensa yhden monista Christmas Photo Frames -appseista. Ohjelma on ilmainen, mutta keskeyttää vähän väliä käytön koko ruudun täyttäviin mainoksiin.Yksi niistä on tällainen:

Virus detected scam.

Mitään virusta ei tietenkään ole, mutta käyttäjälle syntyy halu painaa Poista kaikki virukset. Samalla jää huomaamatta harmaalla taustalla näkyvä pieni teksti, jossa lukee "Hinta: €8,00 Asiakaspalvelu: +347226638191 | support@medianetpay.com Mobiilimaksu fortumo.com".

Painamisen jälkeen selain lataa sivun, jossa on html-koodiin upotettu sms-käsky. Puhelimesta riippuen (onko sms-tagi aiemmin kytketty johonkin sovellukseen vai ei) näytölle tulee lähetystä vaille valmis tekstiviesti:

Rahastusviesti valmiina lähetettäväksi.

Jos käyttäjä erehtyy painaman Lähetä, puhelin näyttää vielä yhden varoituksen:

Oletko varma että haluat lähettää?

Lähetä-painikkeen jälkeen tulee toinen tekstiviesti, jossa on lyhytlinkki http://bit.ly/AndDef, joka lataa 2,5 megatavun kokoisen android-defender.apk-paketin. Lyhytlinkkiä on ilmeisesti käytetty vain sivun oikean osoitteen piilottamiseen, sillä linkki on aina sama -- ja siksi 8 euron maksu on puhdasta rahastusta.

Toisin kuin PC-koneilla, netistä ladatun ohjelman asentaminen ei kuitenkaan onnistu:

Android estää asennuksen.

Vaara piilee kuitenkin ASETUKSET-painikkeen takana. Osaamaton käyttäjä saattaa kuvitella, että puhelimen asetukset ovat väärin, ja mennä asetusten kautta poistamaan ratkaisevan turvakeinon eli Tuntemattomat lähteet:

Älä muuta tätä asetusta!

Älä muuta Tuntemattomat lähteet -asetusta! Jos sen erehdyt tekemään, voit ladata puhelimeen vahingossa mitä tahansa haittaohjelmia.

En viitsinyt enää kokeilla, mitä AMS antivirus olisi asennettuna tehnyt. Luultavasti kyseessä on vain hyödytön tietoturvaohjelma, joka esittää lisää mainoksia tai pyytää vuosimaksua jo hukatun kahdeksan euron jatkoksi.

Mutta yhtä hyvin kyseessä voisi olla hyvinkin haitallinen ohjelma, joten tämä esimerkki toimii varoituksena laajemminkin älypuhelimen tietoturvallisuudesta.

Itsellä ei ole koneessa maksullista tietoturvaohjelmaa, joten olisi kiinnostavaa tietää, olisiko se jossain vaiheessa reagoinut tällä sivulla esitettyyn prosessiin ja estänyt uhria menettämästä kahdeksaa euroa. Epäilen, ettei. Google Playn tarkastus on hyödytön, koska huijaus tulee mainosverkoston kautta. Sen sijaan ladatun apk-ohjelman kohdalla se olisi saattanut älähtää ja pelastaa käyttäjän lisävahingoilta.

Tähän halpaan voi näköjään mennä myös iPhone-käyttäjä, sillä mainos ei erottele iOS- ja Android-käyttäjiä toisistaan. Silloin kyse on jo kaksinkertaisesta huijauksesta, sillä apk-tiedostoa ei voisi edes teoriassa asentaa iOS-puhelimeen.

Android-mainos näytetään myös iPhone-käyttäjälle

Luultavasti mainoksen jakelu on rajoitettu vain Android-käyttäjille, mutta web-sivu näyttää sisällön kaikille samalla tavalla eikä tutki selaimen versiota. Niinpä myös iPhone-käyttäjä voi päätyä lähettämään huomaamatta maksullisen tekstiviestin:

Ostit juuri 8 euron turhan Android-ohjelman.

iPhonen Safari-selain reagoi sms-tagiin jopa Android-selainta herkemmin, eikä näytä mitään varoituksia.

Vielä yksi havainto: F-Securen Freedome estää pääsyn mobitools-sivulle, josta AMS-ohjelma ladataan:

Freedome estää AMS-latauksen.

Varsinaista mainossivua (warning.mobile87.com) se ei kuitenkaan estä.

Joskus sitä ihminen voi saada suurta iloa pienistä asioista. Kuten nyt vaikka oikeasta laukusta.

Ostin muutama vuosi sitten Prismasta Gollan tietokonelaukun, joka osoittautui täydelliseksi. Juju on siinä, että kädensijat ovat riittävän pitkät, jolloin laukun saa tiukasti kainaloon. Silloin laukku jättää molemmat kädet vapaaksi. Siis näin:

Näin toimii täydellinen tietokonelaukku.

Yleensä tietokonelaukuissa on lyhyet kahvat, jolloin se sitoo toisen käden, tai sitten pitkä olkahihna, jolloin laukku heilahtaa helposti eteen esimerkiksi kahvikuppia nostettaessa ja on helpompi varastaa.

Ahkerassa päivittäisessä käytössä laukku kesti hyvin, vaikka siellä oli tietokoneen lisäksi painavia järjestelmäkameran objektiiveja. Mutta lopulta kädensijat olivat rispaantuneet, että ne uhkasivat katketa. Kävin etsimässä uutta suomalaisen valmistajan Gollan sivulla, mutta turhaan. Mitään vastaavaa ei enää ollut edes kilpailijoilla.

Lopulta sain selville laukun mallinumeron ja sen perusteella löytyi yksi käyttämätön kappale Tori.fi:stä. Nyt kelpaa lähteä ensi viikolla USA:han tietäen, että laukkuhuolet on ratkaistu taas muutamaksi vuodeksi.

Verkkokaupassa laukku oli tosin ryhmitelty naisten osastolle, mutta haittaako se mitään? Laukku on iso, mitoitettu jopa 16" läppäreille, joten ei tämä mikään käsilaukku ole -- ihan miehekäs tekele.

Voi tästä oppia jotain muutakin. Gollan sivut ovat taiteelliset ja yhteystietoa saa etsiä (vinkki: katso aivan sivun lopusta pientä tekstiä). Valmistavan teollisuuden yritykset eivät selvästikään halua, että heille soitetaan. Vaivatkaa jälleenmyyjiä, me keskitymme brändiin. Puheluiden vastaanotto tulisi kalliiksi, sillä se sitoisi työaikaa. Yksittäistä laukun etsijää ei kannata palvella, ei varsinkaan jos kysyntä kohdistuu poistuneeseen malliin.

Yritykset tilaavat kalliita someanalyysejä tuotteistaan ja brändeistään, kun niillä ei ole keinoja ottaa vastaan suoraa asiakaspalautetta.

Vaan ehkä se menee perille näinkin. Palauttakaa mallistoon tietokonelaukku, jota voi kantaa tiukasti kainalossa! Uskon, että ostajia on muitakin kuin minä. Ainakin tämän kirjoituksen jälkeen.

Edward Snowdenin urkintapaljastukset kesäkuussa 2013 herättivät maailman huomaamaan, miten laaja vakoilukoneisto Yhdysvalloilla oli käytössään. Netin solmupisteenä toimiessaan, ohjelmien ja laitteiden kehittäjänä sekä suosittujen nettipalvelujen kotimaana sillä oli etulyöntiasema maailmanlaajuiseen sähköisen viestinnän vakoiluun ja salaiseen vaikuttamiseen.

Kesällä 2013 kiitimme Snowdenia tiedoista, mutta paljastusten vaikutukset ovat olleet arvaamattomia. Juuri nyt vaikutukset näyttävät jopa negatiivisilta. Venäjä ilmeisesti vaikutti USA:n presidentinvaaleihin, mistä on seurannut USA:n vastatoimia, ja niihin odotetaan nyt Venäjän reaktiota. On alkamassa verkkoaikakauden kylmä sota.

Kaikesta päätellen Venäjä on Snowdenin jälkeen lisännyt omaa hakkerointiaan merkittävästi. Sitä on tietysti ollut aina, mutta paljastukset asettivat maan noloon asemaan: se oli selvästi jäänyt Yhdysvalloista jälkeen tällä(kin) alalla. Tilanne oli pakko korjata, vieläpä julkisesti ja näyttävästi.

Jos Snowden olisi ollut venäläinen ja paljastanut heidän valtavan urkintakoneiston, kansa länsimaissa olisi vaatinut pikaisia toimia etumatkan kuromiseksi umpeen ja vastaamista samalla mitalla. Kyse on valtion kunniasta ja uskottavuudesta.

Netin militarisointi on väistämätön kehitys, saihan koko internet alkunsa Yhdysvaltojen puolustuslaitoksen tutkimushankkeista. Suurvaltojen on pakko ottaa haltuunsa myös tulevaisuuden sodankäynnin näyttämöt. Se pitää tehdä paitsi salassa myös mahdollisimman näkyvästi. Julkinen hakkerointi on kyberajan asevarustelua.

Voi olla, että Venäjä jättää tahallaan jälkiä hakkeroinnista ja haluaakin osuutensa USA:n urkintaan paljastuvan. Virallisesti kaikki tietenkin kiistetään. Antamalla näytteen omista kyvyistään se vahvistaa kansainvälistä asemaansa suurvaltana ja lujittaa kotiyleisön kansallistunnetta. Mitä vähemmän aiheesta on täsmällisiä tietoja, sitä suurempi pelotevaikutus, koska uhri joutuu mielessään kuvittelemaan loput.

Tekniikka näyttää toimivan. Olipa Venäjän todellinen vaikutus vaaleihin mikä tahansa, hakkeroinnista käytävä julkinen keskustelu hajottaa rintamalinjoja Yhdysvaltojen sisällä ja nakertaa Trumpin asemaa jo ennen kuin presidentti on edes ehtinyt aloittaa. Kaikki tämä sopii hyvin Venäjälle.

Kiina on toiminut toisin ja yrittänyt pysyä hiljaa omista urkinnoistaan. Ehkä syynä on se, että kiinalaisten motiivit ovat ennenkaikkea taloudellisia. Teollisuusvakoilu toimii sitä paremmin, mitä salaisempaa se on. Kukaan ei halua brassailla asialla.

Netissä on alkamassa uusi kylmän sodan vaihe ja Snowden tuli tietämättään heittäneeksi bensaa sen liekkeihin. Idealistit ovat ennenkin yllättyneet tekojensa todellisista seurauksista.

Marraskuussa 2015 KRP varoitti Onecoinin tuotto-odotusten olevan epärealistisia ja totesi, että toiminnan mahdollista rikollista luonnetta voidaan arvioida vasta lähdekoodin julkaisuhetkellä, joka silloisen arvion mukaan tapahtuisi todennäköisesti vuoden 2016 lopulla.

Runsaassa vuodessa kaikki on muuttunut. Aikarajat menivät romukoppaan 1.10.2016, kun vanha lohkoketju mitätöitiin (sinällään jo kiistaton merkki huijauksesta) ja uusi otettiin käyttöön. Xcoinx-leikkipörssi avattiin jäsenille ostoja ja myyntejä varten, mutta tuorein tieto kertoo pörssin taas sulkeutuneen. Luvattuja kauppapaikkoja ei ole näkynyt eivätkä jäsenet vieläkään pysty muuttamaan virtuaalista omaisuuttaan oikeaksi rahaksi. Konvertoiva Mastercard, joka veloittaisi suoraan Onecoin-tiliä, on unohdettu kokonaan.

Se siitä kolikkojen myynnistä - mutta hei, saat niillä tulevaisuudessa osakkeita!

Neljä päivää sitten yhtiö ilmoitti taas uudesta kuviosta: yhtiö listautuu johonkin Aasian pörssiin ensi vuoden toisella neljänneksellä. Jäsenet voivat vaihtaa Onecoin-leikkirahojaan jonkinlaisiin futuureihin (OFC, Future Certificates), joita vastaan saa jatkossa yhtiön osakkeita.

Tässä kaikessa ei ole päätä eikä häntää. Jos Onecoin olisi todellinen, yhtiö olisi viimeinen jonka kannattaa listautua pörssiin. Sillä ei ole mitään tarvetta saada ulkopuolista rahoitusta, riittää että yhtiö louhisi miljardeja kolikoita itselleen. Myöskään omistajilla ei ole tarpeen rahastaa omistustaan, koska heillekin kolikot olisivat paljon parempi tulonlähde. Bitcoin toimii, vaikka sen takana ei ole edes yhtiötä.

Nähdäkseni OFC on pelkkää sumutusta, jolla kärsimättömät jäsenet saadaan odottamaan taas jotain tulevaa rikastumista.

Siinä mielessä OFC on tärkeä, että nyt yhtiö kauppaa koulutuksen sijaan osakkeitaan. Sen luulisi kiinnostavan suomalaista Finanssivalvontaa.

Luulisi jokaisen Onecoin-jäsenen olevan raivoissaan tästä kehityksestä. Pörssin sulkemisen jälkeen suuri virtuaaliomaisuus on täysin hyödytön, koska rahaa voi käyttää vain yli vuoden päähän luvatun pörssilistautumisen osakkeisiin.

Kertokaa suomalaiset jäsenet, mitä te ajattelette? Vieläkö joku teistä jaksaa uskoa? Kertokaa nimettömästi (kuten tähänkin asti), koska yhtiö rankaisee valittajia. Mitä sponsori vastaa teidän huolestuneisiin kysymyksiinne? Entä maajohtaja?

Toinen tapa hyötyä rahoista on ostaa jotain DealShaker-alustan kautta. Jäsenet voivat ostaa toisiltaan tavaroita maksamalla puolet summasta Onecoineilla. FAQ-tekstin mukaan yhtiö vieläpä ottaa itselleen puolet jäsenten kauppasummien euroista (alussa "vain" neljänneksen). Tämähän on silkkaa ryöstöä!

Miksei Onecoin voi yksinkertaisesti sallia OC-rahojen vapaata ostoa ja myyntiä? Miksei pörssi toimi edes jäsenten välisenä? Tätä ei voi mitenkään selittää väittämällä, ettei tekniikka tai järjestelmä olisi muka vielä valmista.

Leikkipörssin (ei vapaata kaupankäyntiä) katoaminen on vain yksi rikotuista lupauksista, niitä on loputtomasti -- tässä muutamia esimerkkejä:

- Ernst & Young -tasoinen auditoija
- kauppapaikat keväällä 2016
- "vuoden päästä olette kaikki taloudellisesti riippumattomia" (maajohtaja Vuorinen 2/2016)
- kolikoita luodaan 2,1 miljardia
- koulutuskeskus Helsinkiin
- raha avataan kun 50 % on louhittu
- lähdekoodi julkaistaan kun 70 % on louhittu
- Mastercard vuoden 2016 aikana

Maajohtaja Vuorinen itse ei enää vastaa kysymyksiin. Pääkonttorin tiukka uhkaus sulkee rivijäsenten suut, eikä kukaan saa kommentoida julkisuuteen OC-asioita. Maajohtajan vaikeneminen on yllättävää, sillä jos kaikki menisi kuten suunniteltu, yhtiöllä luulisi nyt olevan entistä enemmän kerrottavaa ja halua olla julkisuudessa. Kukapa olisi parempi henkilö edustamaan yhtiötä kuin maajohtaja? Siksi hänen painumisensa maan alle on erittäin epäilyttävää.

Kyllä olisi KRP:lle tekemistä. Italian viranomaiset ovat jo julistaneet Onecoinin pyramidihuijaukseksi.

Asioiden penkominen lienee nyt entistä vaikeampaa, sillä Onecoin on siirtänyt pääkonttorinsa Bulgariasta Dubaihin.

Lisäys 20.1.2017: Vuorinen sanoo videolla 23.2.2016, että kysyjä on ymmärtänyt väärin: yhtiötä ei viedä pörssiin vaan valuutta vapautetaan. Nyt on käymässä juuri päinvastoin eli yhtiö on (muka) menossa pörssiin eikä valuuttaa ole vapautettu.

Jokin aika sitten minulle soitti isä, joka kertoi tekijänoikeuksien nimissä tehtävästä bisneksestä. Sanoi olleensa yhteydessä myös Hesariin, joka tekikin aiheesta jutun Juristit vaativat sarjoja ja elokuvia ladanneilta rahaa uhkauskirjeillä. Asia sinällään on vanha, se oli otsikoissa jo marraskuussa 2015 jolloin itsekin kirjoitin asiasta.

Kuvio on seuraava: muutamat suomalaiset juristit ovat tehneet sopimuksen oikeudenhaltijoiden kanssa, jonka turvin he voivat vaatia korvauksia vertaisverkon piraateilta laittomista levityksistä. Tiedot levityksistä saadaan ohjelmasta, joka teeskentelee olevansa p2p-verkon asiakas ja lataavansa tiedostoja muilta. Kun IP-osoite on tiedossa, liittymänhaltijan nimi ja osoite saadaan tekijänoikeuslain nojalla operaattorilta ja piraatille lähetetään kirje: maksa vaatimamme korvaukset tai lähde käymään oikeutta.

Sovellettava tekijänoikeuslain 60 a -pykälä kuuluu seuraavasti:

TekL 60a

Hesarin esimerkissä vaadittu korvaussumma on 2200 euroa, josta oikeudenhaltijoiden osuus on 900 euroa ja juristitoimiston omien kulujen 1300 euroa. Yleensä korvausvaatimukset ovat olleet 600-2500 euroa.

Viime aikoina myös piraatteja oikeudessa puolustanut Turre Legal on tuotteistanut oman palvelunsa. Se tarjoaa oikeusapua kirjeen saaneille ja laskuttaa puolet näin saadusta hyödystä.

Turre Legal mainostaa palveluaan kotisivulla.

Turre Legalin osakas Herkko Hietanen toteaa jutussa, että kyse on bisneksestä eikä moraalista. Se antaa toiminnasta varsin opportunistisen kuvan. Toinen juristi vaatii rahaa, toinen pyrkii pienentämään vaatimusta ja kuittaa jenkkityyliin puolet säästöstä itselleen.

Turre Legalin palvelun voi tilata suoraan netistä. Henkilötunnuksen kysyminen vähän arveluttaa.

Twitterissä Hietanen täsmensi sanoneensa toimittajalle "juristin tehtävä on tulkita lakia, ei moraalia".

Yhtä kaikki touhu vaikuttaa varsin erikoiselta rahastukselta, sillä kirjeitä on lähetetty ilmeisesti tuhansia tai kymmeniä tuhansia kappaleita. Juristit tekevät rahaa tekijänoikeuksien varjolla, ja oikeudenhaltijat saavat vain rippeitä näistä tuloista.

Tiettävästi vain yksi vastaajista on lähtenyt riitelemään markkinaoikeuteen, mutta hävinnyt. Hänet tuomittiin maksamaan paitsi 600 euron hyvitys tekijöille (vaatimus oli 8500 euroa), myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut eli lähes 32 000 euroa. Häviöön luultavasti vaikutti se, että vastaaja oli myöntänyt teon.

Tällaisessa piraattijahdissa on paitsi moraalisia myös juridisia ongelmia. Onko tekijänoikeuslain pykälä todella tarkoitettu yhtä sarjaa jakaneen paljastamiseen? Onko tällainen luvaton jakelun "merkittävää" lain tarkoittamalla tavalla? Kuinka luotettavia IP-osoitetiedot ovat? Tällä hetkellä markkinaoikeudelle ilmeisesti riittää pelkkä oikeudenhaltijan ilmoitus, eikä asiassa tarvita suurempaa todistelua - todistustaakka on pikemminkin syytetyllä itsellään.

Juristien piraattibisnes on suorastaan mainosta piratismille. Näin homman ei pitäisi toimia.

Hieman erikoinen on myös Helsingin Sanomien jutun lopetus, joka päättyy vinkkeihin otsikolla "Miten suojautua?" Parhaiten voi suojautua sillä, ettei lataa ja jaa laittomasti. Toivottavasti kukaan ei ole päätynyt maksamaan aiheettomasti, IP- ja osoitetietojen täytyy olla virheettömiä (kuten marraskuun 2015 tekstissä kirjoitin).

Koko touhu saa alkunsa piratismista, joka on nykyään aivan turhaa. Miksi kukaan haluaa ottaa riskiä satojen eurojen korvauksista tai tuhansien oikeudenkäyntikuluista vain nähdäkseen jonkin tv-sarjan, joka tulisi Suomeen muutenkin tai jonka saisi korvausmaksuja halvemmalla Netflixistä tms? Voiko jokin tv-sarja oikeasti olla niin tärkeä, että nuori riskeeraa tulevaisuutensa sen vuoksi? Olisiko syytä miettiä asioiden tärkeysjärjestystä?

Jostain syystä itselleni ei ole tullut yhtään maksukirjettä. Johtuisikohan se siitä, etten ole levittänyt mitään laittomasti?

Vuoden 2016 marraskuussa epäilin virustorjunnan tarpeellisuuttaälypuhelimessa ja joulukuussa kirjoitin lähes turhasta Gooligan-huolesta, mikä sai F-Securen edustajan älähtämään asiasta. Mustosen mielestä "Mobiilihaittaohjelmat ovat todellinen uhka, jolta ei välty edes pysyttelemällä virallisissa sovelluskaupoissa, kuten Applen App Storessa tai Googlen Google Playssa. Niissäkin on esiintynyt haitallisia sovelluksia".

Olen nyt ladannut ja ostanut Samsung S7-puhelimeeni SAFE-lisenssin vuodeksi tavallisen kuluttajan tapaan. Pientä sekaannusta herätti aluksi F-Securen Mobiiliturva, joka on vanha nimi, ja nykyinen SAFE korvaa sen.

Toinen hämmentävä seikka on hinnoittelu. F-Securen omalla sivulla tarjotaan vain kolmen (tai useamman) laitteen vuosilisenssiä 60 euron hintaan. Testikäytössä tuntui turhalta maksaa kolmesta, kun tarve kohdistui vain yhteen älypuhelimeen.

Lisenssi vähintään kolmeen laitteeseen?

Ostohetkellä palvelin kuitenkin tarjosi yhden laitteen lisenssiä ja vieläpä erikoishintaan:

Erikoistarjous 14,99 eur/v.

Ensimmäinen tarkistus antoi puhelimelle puhtaat paperit:

Ei viruksia.

Jatkossa voin siis nukkua yöni rauhassa :- ). Ohjelma itsessään on havainnollinen ja selkeä:

SAFE päävalikko.

Hallintanäyttö voisi olla värikkäämpi, mutta ehkä sinivalkoisuus on harkittu juttu?

Seuraan ohjelman toimintaa nyt vuoden ajan ja katson, antaako se hälytyksiä. Työni vuoksi kokeilen kaikenlaisia sovelluksia ja nettipalveluita, joten ohjelmalla riittää tarkistettavaa.

Tuoreimmat tietoturvauutiset ovat luonnollisesti pelottavia: Android-haittaohjelmasta vapaata riistaa - pankkitilejä tyhjennetään jo (ei tietenkään Suomessa) ja Latasi Google Playsta akunsäästäjän - sai harvinaisen härskin haittaohjelman. Jälkimmäinen uutinen on kiinnostava, koska siinä haitake on tullut Googlen virallisesta sovelluskaupasta. Nykytiedoilla pidän silti virusriskiä hyvin pienenä, varsinkin PC-maailmaan verrattuna.

Viestintäviraston Tietoturva nyt! -osio listaa 10 titeoturvanäkymää vuodelle 2017. Viimeinen kohta on otsikoitu Mobiililaitteiden tietoturvaa koetellaan. Sen alla on teksti: Vuoden 2017 aikana tullaan näkemään yhä laajempia ja kehittyneempiä mobiililaitteille suunnattuja haittaohjelmakampanjoita. Tähän asti suomalaiset käyttäjät ovat saaneet olla rauhassa, mutta ehkä tämä vuosi tuo muutoksen.

Palataan asiaan viimeistään vuoden päästä.

Lukija lähetti huolestuneena kysymyksen: onko Android-puhelimessani virus, kun se on alkanut käyttäytyä oudosti ja näyttää vieraita ilmoituksia? Lukija nimesi jopa epäillyn sovelluksen, jonka asentamisen jälkeen ongelmat olivat alkaneet: S Photo Editor.

Tässä hänen lähettämänsä ruutukuva:

Outoja mainoksia Androidissa

Neuvoin asentamaan ilmaisen Kasperskyn Antiviruksen, mutta mitään ei löytynyt.

Epäilty ohjelma S Photo Editor on suosittu, 10-50 miljoonaa latausta. Suuri latausmäärä herättää luottamusta -- ainakaan kyseessä ei ole mikään valeohjelma, joka pyrkisi keräämään latauksia toisen nimissä.

S Photo Editor mainostaa itseään "Mind-blowing photo editor"

Mutta onko siinä silti jotain haitallista? Se selviää vain kokeilemalla, joten latasin ohjelman itsekin testipuhelimeeni.

S Photo Editor asennetaan

Ohjelma haluaa kaikenlaisia oikeuksia, joiden ei luulisi liittyvän kuvankäsittelyyn. Tämä herättää jo lievästi epäilyksiä.

Ohjelma haluaa kaikenlaisia oikeuksia.

Käytön aikana ohjelma tyrkyttää itsestään maksullista versiota ja näyttää mainoksia (mikä kerrotaan jo ohjelman kuvauksessa: "sisältää mainoksia"), mutta mitään sen pahempaa ei tapahtunut. Testipuhelimessa ollut F-Securen SAFE ei liioin älähtänyt. Kun puhelin oli latauksessa, näytölle ilmestyi mainoksia:

Ohjelma korvaa näytön omallaan.

"Oh no!"

Jälkimmäisessä näytössä näkyy sama haamu kuin lukijan lähettämässä ilmoituslistassa. Ei ihme, että käyttäjä hämmentyy, kun puhelimen lukitusnäyttö on muuttunut aivan toiseksi. S Photo Editor rikkoo hyvän ohjelmointitavan rajat esittämällä mainoksia myös oman ikkunansa ulkopuolella, jopa lukitusnäytöllä ja ilmoituslistassa. Tekijä on kiinalainen, eikä siellä päin maailmaa olla turhan tarkkoja mainonnan eettisyydestä tai häiritsevyydestä. Mahdollisesti myös osoitekirjan sisältö ja muu kiinnostava siirtyy tekijän palvelimelle.

Tietoturvauutisten ja varoitusten pelottamat käyttäjät huolestuvat, kun puhelin alkaa käyttäytyä näin oudosti. Kyseessä on kuitenkin vain markkinointi. Mainoksista pääsee eroon maksamalla, tässä tapauksessa 1-27 euroa halutuista ominaisuuksista riippuen. Sinänsä ohjelma vaikutti oikein pätevältä, näyttäviä kuvamuokkauksia syntyy melkein itsestään.

Kaikki ei ole haittaohjelmaa, mikä huolettaa. Ja juuri sen vuoksi tietoturvauutisissa tulisi olla tarkkana eikä sortua ylilyönteihin.

Bittien välissä jotain aivan muuta, vaikka siten tulevan ystävänpäivän kunniaksi.

Viime perjantaina osui silmiin televisiossa esitetty elokuva Mitä nainen haluaa? pääosissa Mel Gibson ja iki-ihana Helen Hunt. Elokuvassa Gibson saa sähköiskun seurauksena erikoisen kyvyn kuulla naisten ajatukset ja hän pääsee sisälle maailmaan, joka miehiltä yleensä jää salatuksi. Elokuvassa käydään läpi melkein kaikki naisen elämän kliseet aina säärikarvojen ajelusta ensimmäisiin tanssiaisiin.

Elokuva sai minut penkomaan omaa kirjahyllyäni. Sieltä löytyi useita aihetta käsitteleviä kirjoja. Ensimmäisenä käsiin osui nuorukaisena hankittu Michael Morgernstern: Kuinka naista rakastetaan. Kirjan alkusivulle olen kirjoittanut nimeni ja ostopäivän 26.9.1987. Siinä iässä luulin vielä totuuden löytyvän kirjoista. No, nettiä ei vielä ollut ja elämänkokemuskin oli vähäistä. Nyt vahvasti keski-ikäisenä tiedän vähän enemmän. Ainakin niin toivon.

Kuinka naista rakastetaan

Kirjan paperi on vuosien saatossa kellastunut, mutta sen ensimmäinen luku kuulostaa kovin tutulta: mitä naiset haluavat?

Mitä naiset haluavat?

Naiset haluavat varmaankin samaa kuin miehet: rakkautta, tukea elämän karikoissa, molemminpuolista luottamusta, uskollisuutta ja läheisyyttä. Tarvitsevatko miehet tosiaan kirjan tai elokuvan antamaan vastauksia?

Mutta on Morgensternillä muutakin annettavaa. Kaikkia miehiä kiinnostava luku kolme on otsikoitu Mikä naisista on miehessä seksikästä? Morgenstern vastaa: "kaikkein puoleensavetävin yksittäinen ominaisuus miehessä on itsevarmuus" (s. 33). Liian itsevarmat machot tai donjuanit eivät naisia kuitenkaan kiinnosta: "En minä halua sellaista, joka haluaa rakastella vain rakastelun vuoksi - näyttääkseen mikä suuri rakastaja hän on. Minä haluan sellaisen, joka haluaa rakastella minua" (s. 37). Morgensternin mukaan naisia kiinnostaa miehessä silmät, pakarat, vatsa, siisteys, äänenväri, seksikäs mieli, älykkyys, charmi ja huomion osoittaminen (s. 45).

"Woody Allenilla on toinenkin ominaisuus jota naiset pitävät seksikkäänä: huumorintaju. Suuren keskiläntisen valtionyliopiston opiskelijatar sanoo: Ainoastaan sellaisen kaverin kanssa viihdyn pitkään joka osaa naurattaa minua" (s. 44).

"Jos minua mikään hätkähdytti haastattelemieni naisten kanssa käymissäni keskusteluissa, niin se usein toistunut huomautus, että useimmat miehet eivät pohjimmiltaan - jos kohta alitajuisesti - eivät pidä naisista. He ehkä kaipaavat naisia seksin vuoksi, mutta eivät ystäviksi. Ja joskaan he eivät sitä tiedosta, niin naiset yleensä tiedostavat", Morgenstern kirjoittaa (s. 46). "Seksikäs mies on mies, joka selvästi pitää naisista. Sellainen joka viihtyy heidän seurassaan. Eivät kaikki nimittäin viihdy, ja sen kyllä huomaa heti", kommentoi nainen kirjassa.

"Vielä eräs ominaisuus, jota naiset mieheistä etsivät, on intohimo, intohimo elämään, tietenkin, ja rakkauteen"... "Paras houkutin on miehen kiihkeys. Kukaan nainen ei voi sitä vastustaa" (s. 48).

Erikoiset käännökset pistävät aina silmään, olenhan #typonipo. Sivulla 66 olen jo nuorena alleviivannut erikoisen sanan: oluttransistori:

Mikä ihmeen oluttransistori?

Google löytää yhden esiintymän sanalle (tämän blogin jälkeen varmaan lisääkin): kirjassa Veren tahraama esiintyy lause Tänään hän oli myynyt täkykaloja paikalliselle asukkaalle, kylmiä virvoitusjuomia ja välipaloja murrosikäisille ja oluttransistorin miehelle, joka oli löyhkännyt niin...

Mikä siis on oluttransistori? Arvailuja voi esittää kommenteissa.

Kirja päättyy D. H. Lawrencen sitaattiin: "Hän seurasi käsillään miehen kupeitten ja reisien ääriviivaa takaa, ja elävä tuli virtasi hänen lävitseen miehestä, tummana. Se oli sähköisen intohimon tumma virta, jonka hän vapautti miehestä, imi itseensä. Hän oli luonut heidän kahden välille uuden väkevän virtapiirin, intohimon sähköenergian uuden virran, ruumiin salaisimmilta navoilta vapautuneen ja täydelliseksi virtapiiriksi muotoutuneen. Se oli sähkö tumma tuli joka syöksähti miehestä häneen ja täytti heidät molemmat syvällä rauhalla, tyydytyksellä".

Eduskunnan kevätkauden avajaisista osui tänään korviini perussuomalaisten puheenvuoro. Puolue mainitsi ensimmäisenä tavoitteenaan turvata postinjakelun säilymisen. Maahanmuuton hallinta tuli listalla vasta sen jälkeen.

Postinkulku on epäilemättä tärkeää monille, mutta puolueet eivät voi mitään sille, että jaettavan postin määrä vähenee. Tämän kuvan kaappasin pari viikkoa sitten Ylen 20.30 uutisista:

Kirjepostin määrä pudonnut dramaattisesti.

Kuvaaja dramatisoi muutosta, koska sen perusteella kirjeposti näyttää loppuneen kokonaan. Mutta vaikka alaraja piirrettäisiin nollan kohdalle, kirjepostin määrä on vähentynyt oleellisesti -- noin kolmanneksella vuosien 2012-2016 välillä.

Jos minkä tahansa yrityksen liikevaihdosta katoaa kolmannes muutamassa vuodessa, yrityksen on pakko reagoida. Posti ei ole mikään poikkeus, eikä perussuomalaiset saa käyrää nousuun pelkillä puheilla. Jakelua on pakko karsia, kun jaettavaa on entistä vähemmän.

On yllättävää, että kirjepostin määrä pysyi lähes vakiona vuoteen 2012 asti. Oma kokemukseni on toisenlainen: postin määrä on vähentynyt tasaisesti koko tämän vuosituhannen ajan.

Olisi kiinnostavaa tietää, mikä käänsi käyrän jyrkkään laskuun vuonna 2012. Voisiko syynä olla yritysten siirtyminen sähköisiin kuluttajalaskuihin? Vai loppuiko joulukorttien lähettäminen?

Kevään aikana nähdään, miten perussuomalaiset aikovat turvata postipalvelut, vaikka postin määrä vähenee koko ajan. Toinen vaihtoehto olisi sopeutua muutokseen ja hyväksyä se, että vähenevän postin aikakaudella jakelukertoja on pakko harventaa.

Tänään tuli kuluneeksi kaksi vuotta ensimmäisestä Onecoin-kirjoituksestani. Pidin bulgarialaista kryptovaluuttaa alusta lähtien huijauksena, eikä käsitys ole siitä miksikään muuttunut. Päinvastoin, petetyt lupaukset ovat varmistaneet huijauksen luonteen. Osa uskovaisista roikkuu yhä mukana, koska eivät halua myöntää tulleensa huijatuiksi vaan takertuvat helpon rikastumisen unelmaan.

Elon laskuoppi on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ja koulutuksen kulmakivi. Kirjasta otettiin vuosina 1912-1965 peräti 31 painosta. Elon laskuopista tuli käsite, joka vieläkin viittaa yksinkertaisen laskutehtävän ilmeiseen tulokseen. Kuten siihen, ettei valuutan arvo voi jatkuvasti kasvaa pelkällä yhtiön omalla ilmoituksella.

Elon laskuoppi antaisi vastauksen myös siihen, onko Suomen talous kääntynyt nousuun, onko velkaantumisvauhti odotettua pienempi ja onko pitkäaikaistyöttömien määrä vähentynyt. Hallituksen sisällä tuntuu olevan erimielisyyttä luvuista ja laskutavoista, kuten mainio Noin viikon uutiset -satiiri eilen illalla havainnollisesti osoitti.

Elon laskuopin kirjoitti Efraim Elo, joka syntyi Laitilassa 24.9.1868 ja kuoli Joensuussa 8.5.1932. Etunimen hän peri kaiketi isältään, puuseppä Efraim Blomilta. Mahtoiko tytär olla Peppi Pitkätossu, koska hänen koko nimensä oli Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu? Tai sitten Efraim on aikoinaan ollut nykyistä yleisempi etunimi.

Efr. Elo (kuten nimi kirjassa esitetään) toimi aluksi Joensuun tyttökoulun matematiikan ja luonnonopin nuorempana lehtorina sekä saman koulun rehtorina vuosina 1925-1932. Laitilan kunnan web-sivut kertovat Elosta ja hänen lapsuudenkodistaan.

Sain lainaksi kirjan 16. painoksen vuodelta 1940.

Elon laskuoppi vuodelta 1940.

Kirjan tämän painoksen esipuhe on päivätty 13.4.1931. Siinä tekijä kertoo tehneensä sisältöön joitakin tarkennuksia. Niistä huolimatta teksti vaikuttaa nykylukijan silmissä vanhalta. Voisi Youtube-videoihin ja grafiikkaan tottunut nykynuori järkyttyä, jos saisi eteensä tällaista matematiikan opetusta:

Päätöslasku?

Aikoinaan kirja oli tarkoitettu "etupäässä oppikouluja varten" (tiedoksi nuorisolle, että peruskoulua edeltänyt kansakoulu kattoi luokat 1-4 ja oppikoulu lahjakkaimmille alkoi viidennestä luokasta). Kansakouluissa luettiin Ojalan laskuoppia, joka sekin oli aikansa kestosuosikki.

Kirja "etupäässä oppikouluja varten".

Kirjaa lukiessa huomaa kielen muuttuneen. Esimerkiksi muoto ja'a kuulostaa nykyään oudolta, sanomme yksinkertaisesti jaa:

"Ja'a ne tekijöihin..."

Kirjan valuuttakurssit ovat 6.3.1926 mukaisia -- siis paljon ennen euroa.

Valuuttakurssit 6.3.1926

Huomaa kaupunkien kirjoitusasu: Lontoo, New-York, Tukholma, Berlin, Paris, Amsterdam, Köpenhamina ja Tallinna. Toisaalla lukee "Laiva läksi Suomesta syyskuun 28 pv:nä ja saapui Indiaan seuraan vuoden maaliskuun 17 päivänä".

Jakolaskun esimerkissä kyytimies ajaa kahdeksan peninkulmaa:

Kyytimies ajaa 8 peninkulmaa.

Kirjan lopussa on runsaasti taulukoita silloisen Suomen kaupungeista, väkiluvuista, maataloustuotannosta ja jopa säätilasta:

Helsingin lämpötilat maaliskuussa 1920 "Celsiuksen asteita"

Taulukon mukaan vuosien 1886-1915 Helsingin keskilämpötila on tammikuussa -5,3, helmikuussa -6,1 ja maaliskuussa -3,5 astetta. Vuonna 1920 Helsingin keskilämpötila helmikuussa oli -1,6 C ja Kuopion vastaava lukema oli -4,5 C. Näistä tiedoista voi arvioida, kuinka paljon Suomen ilmasto on sadassa vuodessa lämmennyt.

Kirjaan liittyi myös vastausvihko:

Elon laskuopin "Tuloskirja".

Elon laskuoppi on opettanut monia suomalaisia ikäluokkia. Mitä mahtaisi Efraim ajatella, jos nyt näkisi miten ihmisten laskutaito on hukassa. Elon laskuopin mukaan mikään arvopaperi ei voi kaksinkertaistaa itseään sormia napsauttamalla, kuten Ruja teki Bangkokissa 1.10.2016.

Mutta se oli vain yksi kymmenistä käsittämättömistä käänteistä tässä tarinassa, jonka loppu häämöttää viimeistään ensi vuoden kesällä. Silloin Ruja on luvannut avata Xcoinx-pörssin, jolloin rahaa voi ostaa ja myydä, ja listata oman Onecoinin yrityksenä pörssiin.

(Scroll down for English version)

Norjalainen Aftenposten teki sen, mihin yksikään suomalainen media ei ole pystynyt: kunnon tutkivan raportin Onecoin-huijauksesta (juttu maksumuurin takana). Median saamattomuus on sääli, sillä suomalaisia on verkostossa monin verroin enemmän kuin norjalaisia ja eräät avainhenkilöt ovat suomalaisia (kuten ambassador Kari Wahlroos ja ex-maajohtaja Tommi Vuorinen).

Aftenpostenin jutussa ei ole juurikaan uutta sellaiselle, joka on seurannut asiaa aiemmin, mutta muutama uusi tiedonjyvä siitä löytyy. Esimerkiksi se, että Nigel Allan sai potkut, kun ei suostunut osallistumaan huijaukseen.

Itse olen seurannut Onecoinia alusta lähtien ja kun nyt luen uudelleen ensimmäistä, kaksi vuotta vanhaa postaustani OneCoin - verkostohuijaus kryptovaluutalla voin vain todeta, että kaikki oleellinen oli tiedossa jo alusta lähtien.

Sen jälkeen mm. koulutusmateriaali on osoittautunut kopioiduksi, rajalliseksi tarkoitettu rahamäärä on moninkertaistettu, jäsenten vauraus kaksinkertaistettu napin painalluksella ym., mutta nämä ovat vain ylimääräisiä mausteita tässä sopassa.

Ylen tv-toimitus on tehnyt muutaman jutun, samoin maakuntalehdet, mutta esimerkiksi Hesari, Kauppalehti, Talouselämä tai Aamulehti eivät ole vinkeistäni huolimatta kiinnostuneet huijauksesta, jossa yhtiön mukaan on jo 29 000 suomalaista.

Yhtä saamattomia ovat olleet poliisi, joka syksyllä 2015 päätti lykätä tutkimuksia kunnes raha vapautuu, ja Finanssivalvonta, jonka luulisi havahtuneen viimeistään nyt, kun jäsenille tarjotaan mahdollisuutta vaihtaa virtuaalivaluuttansa tulevan pörssiyhtiön osakkeisiin.

Onecoin-yhtiön listautumisessa pörssiin ei ole mitään järkeä. Yhtiön ainoa tuote on luoda virtuaalista rahaa, jonka arvo nousee koko ajan. Yhtiöllä on toisin sanoen kone, joka painaa rahaa. Mihin tällainen yhtiö tarvitsisi listautumista?

Vielä erikoisempaa on se, että listautumisen yhteydessä kesällä 2018 yhtiö on luvannut avata rahan kaikille, jolloin sen lähdekoodi julkaistaan ja arvo määräytyy markkinaehtoisesti. Ilmeisesti myös lohkoketju avataan tässä yhteydessä julkiseksi -- viis siitä, että se on teorettisestikin mahdotonta.

Mikä on Onecoin-yhtiön liiketoiminta listautumisen ja rahan "vapauttamisen" jälkeen? Yhtiöllä ei ole muita tuotteita eikä bisnesmallia. Jos listautuminen jostain ihmeen syystä tapahtuisi (vahvasti epäilen), yhtiön kurssi romahtaisi välittömästi.

Ja ilmeisesti juuri tämän varaan päätekijät laskevatkin. He houkuttelevat ihmiset vaihtamaan rahansa arvottomaksi osoittautuviin osakkeisiin -- mutta hei, niin voi aina käydä osakemarkkinoilla.

Briefly in English:

Norwegian Aftenposten did what no Finnish media has been able to do: through analysis of Onecoin pyramid scam (story behind paywall). Too bad Finnish media has been sleeping, because some of the key figures in this pyramid are Finnish (e.g. ambassador Kari Wahlroos and ex-country manager in Finland Tommi Vuorinen).

If you've been following Onecoin before, there is not much new in Aftenposten's story, but it's still an excellent representation how this scam works. There were some new tidbits for me, especially Nigel Allan's role -- he was fired after he denied taking part in this scam.

I've been following Onecoin from day one (almost). My first post was dated almost exactly two years ago February 9, 2015. Onecoin - cryptocurrency based mlm-scam is still valid today (English translation available upon request). All the evidence was right there.

After that we found that "educational material" is illegally copied from various sources and books, maximum number of coins increased magically from 2.1 mrd to 120 mrd (billions), member's virtual wealth was doubled merely by snapping fingers in Bangkok 1st October 2016... the list goes on and on.

Now Onecoin as a company is planning IPO and going public somewhere in Asia. Coin exchange has been closed for members and you're encouraged to buy company's shares instead. All this is complete bullshit.

There is no need for company like Onecoin to go public. It doesn't need investors nor credibility. Company claims to own money making machine (=mining new coins). Why an earth would they like to go public? IPO means lots of paper work, it costs money and you have to report your financials every quarter.

Company has promised IPO to take place summer 2018. At the same time coins will be opened for public trading, so everybody can sell and buy this cryptocurrency of the future. Also, source code behind currency will be released and (if I understand correctly) its blockchain, so far private, will be made public. Never mind that it's both technically and theoretically impossible to open blockchain in mid-operation. Database can be a blockchain only if it has been open and public from the very beginning.

Let's assume that IPO really takes place (which I seriously doubt). What will be Onecoin Ltd's business model after cryptocurrency has been "released" and everybody can mine rest of the coins à la Bitcoin? Onecoin has only one product: mining coins. After coins has been released to markets, there will be only a company shell left. It has no value, so the share price will collapse accordingly.

And that's exactly what Ruja Ignatova and his scammer fellows are counting on. IPO will be their exit plan. They will lure network members to change their virtual coins to worthless shares - after all, stock markets are a risky place! And they will have all the real money in their possession.

Kilpailu on tunnetusti hyvä asia -- etenkin taksialalla, joka ehti urautua täysin omiin kuvioihinsa, ilman mitään tarvetta uudistua oma-aloitteisesti. Mutta sitten tuli Uber ja pakotti taksitkin digiaikaan.

Nyt tarjolla on näppärä Valopilkku-sovellus (Googlen Play-kaupassa), josta voi tilata taksin kuin Uberista ikään. Siis näin helposti:

Taksin tilaaminen: paikka ja aika.

Jatka tilaamaan kysyy ensin varmistuksen ja lähettää sitten kyselyn taksille. Vastauksena tulee tieto taksin sijainnista ja arvioidusta saapumisajasta:

Arvioitu saapumisaika 9.15

Auton numero, joka puhelintilausta tehtäessä tahtoo aina unohtua, näkyy selvästi näytöllä. Oma auto on helppo bongata ruuhkankin keskellä. Sen jälkeen matka alkaa normaalin taksin tavoin.

Toisin kuin Uber, Valopilkku ei tiedä, mihin asiakas haluaa mennä, joten se ei näytä arviota matkan kestosta eikä se myöskään hoida maksua. Kuljettaja tosin kertoi, että Helsingin taksilla on oma sovelluksensa, joka hoitaa myös yritystilaajien laskutuksen.

Valopilkku on taksien kaivattu vastaus digitalisaation tarpeisiin. Se olisi pitänyt saada aikaan omin voimin, mutta hyvä että edes Uberin painostus tehosi. Käsittääkseni Valopilkku toimii useimmilla Suomen paikkakunnilla.

Vielä varoituksen sana: taksin voi tilata "tänne" (hyvä apu, kun ei vieraassa kaupungissa tiedä, missä on), mutta osoite kannattaa tarkistaa huolella. Esimerkiksi Ylen radiotalolta lähtiessäni ohjelma tilasi auton pari talon numeroa pienempään osoitteeseen, mikä tiesi rivakkaa kävelyä toisen talon pihaan saapuneen taksin perään.

Tarkista osoite huolella!

Siksi kadun nimi ja talon numero kannattaa tarkistaa huolella, eikä luottaa pelkkään karttanäyttöön. Sama pätee tietenkin myös Uberiin.

Iltasanomissa osui silmiini uutinen Kiinteistömaailman ex-työntekijän epäillään kopioineen tuhansien asiakkaiden tietoja – Marko, 48, järkyttyi. Sen mukaan Kiinteistömaailman entinen työntekijä oli kopioinut 3499 asiakkaan henkilötiedot: nimen, osoitteen, sähköpostin ja puhelinnumeron.

Yksi uhreista oli Marko, 48, joka uutisen mukaan "järkyttyi" asiasta. Vaikka yhtiön toimitusjohtaja kertoo tietovuoden koskeneen vain henkilötietoja, Marko "uskoo" että mukana olivat myös henkilötunnukset.

En tiedä, mihin Marko perustaa uskonsa. Ilmeisesti Kiinteistömaailma kuitenkin on tallentanut asiakkaistaan henkilötunnuksen, ehkä sen peruteella on tarkistettu asunnon myyjän tai ostajan oikeus myyntiin tms.

Markon "järkytys" on ymmärrettävää, ottaen huomioon mitä hän pelkää: "Onhan se järkyttävää, että Suomen kokoisessa maassa minun ja vaimoni lisäksi 3498 ihmistä on menettänyt tietonsa jonnekin. En tiedä, mitä voi tapahtua, jos minun tietoni lähtevät ympäri maailmaa seilaamaan".

Marko voisi järkyttyä vielä enemmän jos tietäisi, miten tällaisia perushenkilötietoja löytyy monista eri paikoista. Valtio jopa myy niitä kauppiaille, puhumattakaan monista muista lähteistä.

Marko pelkää erityisesti suoramyyntiä: "Tässä on yksityisyys aika ohuen kortin varassa. Kun ajattelee, että siellä on minun osoite, niin nythän joku voi tulla vaikka oveni taakse suoramarkkinoimaan jääkaappeja, hän miettii."

Takavuosina oli maan tapa, että myyjä firmasta lähtiessään otti mukaan asiakasrekisterin. Se on tietenkin laitonta, ja juuri siksi henkilötietolakeja on koko ajan kiristetty.

Mutta aina, kun julkisuus pelottelee kansalaisia tietoturva- tai tietosuojauhkilla, on vaarana lietsoa turhiakin pelkoja.

Tai sitten toimittaja on vähän dramatisoinut yksilön näkökulmasta pientä rikosta. Toivottavasti Marko järkytykseltään pystyy kuitenkin jatkamaan työntekoa.

Viikonlopun turma järkyttää vieläkin: kahden 17-vuotiaan elämä päättyi mopoautossa, kun itsemurhaa yrittänyt mies ajoi tahallaan heitä päin. Nuoret menehtyivät, mies itse jäi henkiin.

IS etusivun ykkösuutinen kuitenkin Marcon tanssiarviot.

Robottiautoja on markkinoitu lupauksella, että ne säästävät ihmishenkiä. Tavallisissa onnettomuksissa näin varmaan onkin, mutta kun vastassa on itsemurhaaja, robottiauton logiikka saattaa pettää. Tietokone on ohjelmoitu noudattamaan sääntöjä ja uskomaan, että muutkin noudattavat niitä. Kun tilanne on logiikan vastainen, tekoäly saattaa reagoida arvaamattomalla tavalla.

Yksinkertainen ratkaisu on ihmisautoilun kieltäminen kokonaan, mutta se ei tule toteutumaan vielä muutamaan sukupolveen.

Kun robottiautot jonain päivänä alkavat yleistyä, kolareissa kuolleiden määrä laskee, mikä on inhimillisesti katsoen hyvä ja toivottava asia. Mutta asialla on kääntöpuolensa: elinluovuttajien määrä vähenee, jolloin vakaviin sairauksiin kuollaan aiempaa enemmän (ellei sitten teknologia opi kasvattamaan tekoelimiä). Aiheeseen kiinnitti huomiota amerikkalainen Slate-verkkolehti, juuri sopivasti ennen CES-messuja, jossa robottiautot olivat vahvasti esillä.

Kumpi on oikeudenmukaisempaa: menehtyä liikenneonnettomuuteen vai sairauteen? Mahdoton sanoa, kaikki tapaukset ovat erilaisia. Ihmiselle on joka tapauksessa luontaista pyrkiä onnettomuuksien vähentämiseen. Puute elinluovuttajista on kuitenkin muistutus siitä, miten monitahoinen ilmiö autoilu ja sen robotisointi on. Kerrannaisvaikutukset voivat olla hyvinkin yllättäviä.

Robottiautoja odotellessa voi ihmetellä suomalaista liikennepolitiikkaa. Turvallisuuteen pyritään kameravalvontaa lisäämällä, vaikka joka viidennessä kuolonkolarissa kuljettaja toimi tahallisesti ja puhelimen käyttö on nousemassa alkoholia suuremmaksi riskitekijäksi.

Turhat kuolemat eivät poistu kameroilla vaan oikeilla poliiseilla ja ennaltaehkäisyllä. Jos valtiolla ei ole tähän varaa, liikenneturvallisuuden parantamistavoitteesta tulee luopua. Ja luulen, että robottiautojen edistämiseen rahaa kyllä löytyy, juuri turvallisuuden varjolla.

Gooligan lähes vaaraton Suomessa

CIA ja palava öljylautta

Onecoinisteilla hankala vero-ongelma

Sananvapaus rajoittaa sananvapautta

Nuoretkin syrjäytyvät digitalisaatiosta

Uhkana äijäteini - pelaavatko pojat liikaa?

AMS Antivirus huijaus rahastaa kahdeksan euroa

Gollan täydellinen tietokonelaukku

Tekikö Snowden karhunpalveluksen kyberturvallisuudelle?

Joko nyt KRP puuttuu Onecoiniin?

Juristien bisnes tekijänoikeuksien nimissä

F-Secure SAFE mobiiliuhkia vastaan

S Photo Editor pelottaa Android-käyttäjiä

Kuinka naista rakastetaan?

Postin määrä laskee, eikä sille voi mitään

Elon laskuopin mukaan...

Onecoin IPO is a trap

Uber-kilpailu synnytti Valopilkun

Tietosuoja pelottaa -- syystä ja ilmankin

Robottiautot vähentävät elintenluovuttajien määrää